Niin, että housut repesivät. Olihan ne niin tiukat. Muttei Lenny Kravitz-gatea syntynyt. Valitettavasti. Vampyyrien transsi on ohitse, nyyh V""V, osa 2.
Daven Pieni ja hento ote - Sarah & Alfred. Siinä kaikki. Ja sitten Rajuilma-kreivi von Vatsalihas raavas tarttuminen. Kyllä tästä on nautittukin. Se ei ole pelkästään kriitikkojen ylistämä - täydet viisi tähteä - ja fanien ( FANGGIRLS V""V ) kokema, jakama, huohottama ja huohottava proggis, toisenlaista osallistuvaa teatteria. Hyvin seksuaalinen, hauska ja interaktiivinen, verkkoon jakautuva ja jalkautuva. Mutta ei enää pro-aktiivinen? Halusin ehdottomasti viettää syntymäpäiviäni (vampyyrin syntymäpäiviä ei lasketa, alkavatko ne syntyhetkestä vai puruhetkestä? Hm.. ) Vampyyrien transsi (!) musikaalissa Helsingin kaupungin teatterissa, siksi otin liput jo syksyllä. Vai miten se oli. Sitten adikktioni lisääntyi kuukausi kuukaudelta, eri penkeillä istuen ja nähden miltein 360 asteisesti - kaiken! ;) ja huhtikuussa näin produktion huikaisevan monena iltana ja matinenana. Ei sille mitään että kaikki on täydellistä, tahtipuikosta kulmahampaisiin. On suomessa toki ennenkin tehty kiinnostaa teatteria, mutta kuinka mukavaa, että tämän näki Helsingissä, eikä tarvinnut matkustaa taas Lontooseen keikalle & teatteriin.
Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää: Kreivi von Krolock - Terveisiä kuumasta pimiöstäni ja kiitoksia eilisestä. Ja monesta muustakin kerrasta.. Vampyyrien tanssi 27.04.2016 Täällä Könings...
Terveisiä kuumasta pimiöstäni ja kiitoksia eilisestä. Ja monesta muustakin kerrasta.. Ainakin aluksi Wolverine, Vampyyrien tanssi 27.04.2016 Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää luvattoman kauan.
Kuinka mukavaa seistä vihmovassa sateessa, hengitys huuruten, ja kuunnella kajareista Blue Öyster Cultin Don´t fear the Reaper: kesä on avattu! Sitten lavalle tuli Olavi Uusivirta - liekeissä. Linnanmäellä, Lintsin kesäavajaisissa aivan märkänä (sateestakin) 24.4.16 Olavi Uusivirta aloitti kesän hippiaatteellaan ja psykedelialla. Minä tahdon ponin ja kuusi kaljaa. Siinä kaikki. Teki jo mieli. Kontata Alppipuistoon
Miten punktaide eroaa poptaiteesta. Jos poptaide on monistusta ja toistoa väriä paljon käyttäen, niin punk DIY / tee ite / ite, leikkaa liimaa näe vaivaa ja kopioi Xeroxilla, kopiokoneella, fade away. Pienlehdet, punkzinet. Ah mitä aikaa. Kyllä ennen oli paremmin. Klovnin kengät, punkit pinkit maiharit, heijastuksia.
Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Cleaning unauthorized street art - not completely - can make new art piece... This was shot 12.4.2016 just after the Seminar of Unauthorized Street and Urban art ( Ilman lupaa seminaari ) at Helsinki at Theater academy. This was some steps away from that academy and from ex job centre.
Voiko miltei puhdistetusta töherryksestä muodostua kaunis kuva, hevosen pää tai Afrikan kartta?
Katutaide, street art, urban art, katutaidetta, töherrys, töherryksen poisto.
Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet
Töherrys, klotter på svenska. Miksei töhertelylle löydy englannikielistä sanaa? Make mess voi tarkoitta että housuihin. Destruction on niin laaja käsite. Panic in the streets of London? Manic Street Art priests? Töhertely on yks urpaanin taiteen muoto.
Katutaide, katutaidetta, street art.
Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet
Pop up piirakat läjähtävät silmille suunnattomissa ulkomainoksissa. Miksi.
Feminismi, mainos, vastamainos, naisen esineellistäminen, vastenmielinen mainos, sotkettu mainos. Mutta onko se Väki joka on mahtavin voima kaikista, pyhä aluea jota palvotaan... Ja jota on syytä varoa?
Satu Ylavaara Photography, Satu Ylävaaran valokuvia,
valokuvaaja Satu Ylävaara, photographer Satu Ylavaara,
Satu Ylavaara Portfolio, Satu Ylävaara työnäytteet
Yksi katutaiteen selkeä symboli on A eli anarkia. Aamu alkaa anarkialla. Sano aaa. Ylin kuva kehottaa taistelemaan kaikkia hallituksia vastaan. Se on myös hienosti liekki-revitty. Alempi kuva on humoristisempi: tulee mieleen punkralli " Lontoon skidit sanoo niillä on tylsää "... Anarchy in the UK on selkeä punk ja Sex Pistols viesti, joka pelotti suomalaisia lastensuojeluvaltuutettuja niin maan perusteellisesti, että kielsivät orkesterin suomeen tulon. Sen jälkeen meistä tuli tällaisia. Oikeita anarkisteja. Anarkiaa voi käyttää myös sanassa ja satiirissa... Anarkiaa vaan ei Karjalassa anarkia Kemin linjavaunuasemalla. Sotaa apatiaa vastaan 2015! Anarchy, street art. photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara, ironiaa siitä kuinka lontoolaisilla on kaikki - tai siis jos pystyy asumaan kadulla...
Katutaide julistaa selkeästi tarrojen ja julisteiden myötä: ei natseja. Ei natseille. Ei fasismia. Ei seksismiä. Rotukiihkoilu roskakoriin. Rauhankyyhkytkin ihmettelevät natsien touhuja. Inga rasister inga fasicster inga nazister på våra gator. Meidän kadut on meidän.
F-word. Feminism. Feminismi. Street art. Tämä mainos kuvaa naista joka kenties nauttii solariumista tai hankkii ihosyöpää auringon alla. Katutaitelija on koristanut kuvaa liskolla. I am the lizard king.
Kuka saa töhriä mainosta ja vastamainosta? Katutaide ja feminismi. Naisen esineellistäminen. Saduissa kiltit tytöt saavat lopulta kaiken, mutta millä hinnalla. Uhrautumalla, menettämällä äänensä ja sormensa, kuten Pieni Merennenito & Piano. Ahkeratyt tytöt. Sopuisat tytöt.
Street art and feminism, Message via STENCIL. Naisten esineellistäminen mainoksissa. Vallataan yö takaisin. We take the night back. Oliko 70-luvun Charlien Enkelit sankareita? Minulle ainakin silloin. Tykkäsin myös kun Enkelit buutattiin 2000-luvulle, ja saivat tehdä kaikenlaisia stuntteja ja taistelulajien temppuja ja jumpata Crispin Gloverin kanssa ;)
Tässä koulun mainos, jossa houkutellaan tyttöjä ja naisia opiskelemaan raksa-alaa, käyttäen Charlien Enkelit sarjan / elokuvien tunnettua logoa, reliefiä aseiden kanssa. Popkulttuurin suurkuluttajana tämä oli täysin jees mainos, kerroksineen ja vaikutuksineen. Aika hoikkiahan nämä tytsyt on. Tytsy ei ole halventava sana tässä.
Valokuvaaja Satu Ylävaara, Photographer Satu Ylavaara, katutaide ja feminismi.
Hetkeksi unohda veroparasiitit ja räntäsateet! Leikkaukset ja naisen euron! Tule kanssani kylpyyn, tahdon samaan ammeeseen, vaahto välillämme yhtyy, se...
Vasta toinen kerta tässä kuussa. Maaliskuun kerralla Alfred tuntui kolhivan polvensa mustelmille.. Huhtikuussa Magda varasti shown. Huhtikuussa bändi soitti lujempaa, 2.4. jopa jatsilta kuulosti. Mutta Magdan raivokas tulkinta nosti pinnalle ajankohtaiset aiheet kuten lääppijät ja ei tarkoittaa ei. Magdan musiikki muistutti myös Cabaret musikaalia, itäeurooppalaista ja juutalaista poljentoa. Oikeastaan jokainen varastaa shown - vuorollaan. Musikaalissa on vain yksi pysähtynyt kohta joka kestää sadasoasekunnin, kun Alfred turhautuu, että professoria kiinnostaa vain kirjat, kirjat, kaikki nämä kirjat, eikä Sarahin "pelastaminen" tyylikkäältä
transylvanilaiselta ylhäiseltä herralta... joka antaa huumaavan punaisia juhlamekkoja ja vihjailevia tanssikutsuja... Muutenkin tanssiminen, lentäminen, uneksiminen ja kylpeminen symboloi seksuaalisuutta ja vapautta, nautintoa... Alfred oli 2.4. yhtä vastustamattoman innokas, viaton nuori pösilö kuin Eddie Izzardin " Jonathan Harker " elokuvassa Shadow of a vampire, joka perehtyi Nosferatu-elokuvan tapauksiin, filmissä Udo Kier joka näytteli myös maailman traagisimman ja lohduttomimman vampyyrin roolin Andy Warholin Draculassa...
Alfred oli myös kuten Keaunu ReevesBram Stokerin Draculassa, täysin tunnottomien hurjien vampyyrien vietävissä.. Alfredilla oli jotenkin vihjailevampaa käsityötä viime kerroilla, miten käyttää Ovidiuksen rakkauden opas kirjasta kilpenä ettei innokas von Krolockin poika Herbert ( miltei kuin Pervert... räiskyvässä flamboyant roolissa mainio Samuel Harjanne, Joka Halloweenin jälkeen on myös ihana Riff RaffRocky Horror Show.saa ) pääse hänen... käsiksi.. Vampyyrit edustavat vaarallisuuden ja ikuisuuden lisäksi suvaitsevaisuutta ja biseksuaalisuutta.. Musikkillisesti on hauska seurata seksuallisuutta miten se ilmenee valssina, tangona ja hevin jytkeenä...
Olen kerran kuussa nähnyt kuolaten Mikko Vihman von Krolockina hyytävän onnistuneesti ja nyt viimeksi Jonas Saari kantoi viittaa tyylillään. Perhana pitää nähdä uudelleen... Ensimmäisen puraisun odotus - love at first sting - kestää tantrisen pitkään - mikä tietenkin pitkittää nautintoa..
Nyt näin ensi kertaa Ambronsiuksen (Tuukka Leppänen) joka heitti taisteluhuutonaan Leijonaa mä metsästän noin että sekä yleisö että Alfred repesi... Leppänen-Ambonsius taisi mainita Kutturan, siis kutturaselkä, kyttyräselkä, noin niinkuin pohjoisena viittauksena! Aiempina kertoina Amronsiuksena oli Antti Timonen. Myös Chagallin hahmossa ( Kari Mattila ) jossa oli jotain tuttua hienoa 70-80-luvun teatteria (kun aiemmin näkemissäni Risto Kaskilahden modernimpaa komikkaa).
Ja mikä rekvisiitta. Upea sänky, painajaiset ja märät unet sekoittuvat, pelot, halut, uskallukset...
Alfredin huhtikuisissa kerroissa olin huomaavani Ameriikan piirakka -maisia vihjauksia, kynttilän räpläys, istuu tyyny tiiviisti sylissä haaveillen, nuorukaisen seksuaalinen herääminen selvästi siis! Viime kerroilla Alfredilla oli jotain Pirkka-Pekka Petelius -maista tyyliä... Tuttua vanhan opettajan ja nuoren oppilaan välillä tämä juoksetus ja päähän läppääminen kuten esim sarjassa NCSI vai miten ne numerot menikään :)
Mietin, miten tämä näytelmä onnistuu kun lumi uupuu, ja kun ei ole Komedan musiikkia...
Mutta hyvin. Bonnie Tyler & Meatloaf, balladit ja korvamadot. Puskafarsin, slapstickin ja rockoopperan aineksista ammennetaan maukasta soppaa.. Josta nauttii useampan päivänä. Sääli ettei teatterissa ole varaa / resursseja / aikaa kuten kulttielokuvan näytöksissä että saman saisi uudelleen ja uudelleen... Ehkä Suomi on niin pieni ja köyhä maa jossa liikaa leikataan.
Olen vampirismin ja shockrockin suurkuluttaja usealla vuosikymmenellä ja jopa vuosituhannella ;) livenä mm Alice Cooper. Ja paljon muitakin eli olen tottunut siihen että näyttämöllä minut pitää tyrmätä ja hyrmätä :)
Ihanaa että Polanski teki tämän teatteriin vaikka on itsekin käynyt läpi monta tragediaa. Dance of vampires elikkä Fearless vampirekillers elikkä Vampyyrintappajat anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani elokuva, jossa Sharon Tate hehkui Sarahin roolissa. Sitten myöhemmin vesimiehen ajan tuon positiivisen kukkaisajan loputtua synkästi, kun raskaana olevan Taten murhasi Mansonin perhe aloittaakseen rotusodat, helter skelter.
Pohjautuu Hammer studion noin 1958-1966 vuosien technocolor värikylläisiin Dracula-elokuviin jossa vampyyri Christopher Lee saapuu neidon makuuhuoneeseen odotettuna pahan silhuettina... Ja rakastamissani Hammerin kauhupätkissä aina Peter Cushing tulee kylään majataloon ja näyttää piipullaan valkosipulikekoja. Onko linnaa... Cushing van Helsing ihailee Draculaa, kuten ihailee Ambronsius tuota von Krolockia - sivistyneitä herrasmiehiä kumpikin. Samalla irvaillaan huuhaalle ja tieteelle, kuinka verisiä ovat kilpailut nobel- ja muissa tiedepiireissä - varsinkin kun ennakkoluuloton tutkija löytää jotain... Ennenkuulumatonta kuten oikeassa elämässä vast ikään tapellaan tiedepiireissä esi-isistä, että kenen kaava voittaa. Eikun on pitävä;)
Mutta mitä anarkofeministi tekee vampyyrimusikaalin katsomossa?? No tietenkin nauttii...